Suomen Kädentaidot 2016

Laskeskelin, että taisin olla Suomen Kädentaidot -messuilla yhdennentoista kerran. Ensimmäinen visiittini messuille oli vuonna 1997. Silloin matkustimme Jyväskylästä Tampereelle opiskelijaporukalla, ja tuolloin messut järjestettiin vielä Tampere-talossa. En silloin 19-vuotiaana osannut innostua näytteilleasettajista ollenkaan oikealla tavalla ja kahlasin salit läpi nopeasti. Ainoa asia, joka jäi mieleeni ekasta kerrasta oli hirveä väenpaljous ja tungos. En tainnut edes ostaa mitään.

Myöhemmin olen oppinut kiertelemään väkimäärän keskellä ihan erilaisella asenteella. On ollut hienoa tavata käsillätekijöitä livenä, ja joka vuosi näytteilleasettajien joukossa on ollut yhä enemmän tuttuja tekijöitä, joiden kanssa on vierähtänyt tovi rupatellessa.

Viimeiset kaksi kertaa olen messuillut kahtena päivänä ja samalla tavalla aion tehdä jatkossakin. Ensimmäisenä päivänä saa kierrellä ja kaarrella ihan rauhassa ja toisena päivänä voi sitten keskittyä niihin paikkoihin, jotka jäivät ensimmäisen päivän jälkeen erityisesti mieleen. Olen myös huomannut, että kun eri päivinä on liikkeellä eri seuralaisten kanssa, niin tulee väkisinkin kiinnitettyä huomiota erilaisiin asioihin.

Tänä vuonna olin liikkeellä ensimmäistä kertaa blogistina kamera kainalossa. Tosin kamera pysyi suurimman osan ajasta repussa, kun jotenkin ujostelin ottaa kuvia kaiken ihmismäärän keskellä. Kameran läsnäolo sai selvästikin aikaan pientä suorituspainetta, joka oli täysin uusi tunne messukiertelyn lomaan. En ollut suunnitellut kiertelyäni etukäteen ja näin jälkikäteen ajateltuna olisi kyllä kannattanut.

Sen verran olin kuitenkin miettinyt, että aioin käydä nuuhkimassa sekä hypistelemässä isot pinot lankaa ja etenkin kotimaisen lampaan villasta kehrättyjä ihanuuksia.

Eksyin ihan huomaamattani Titityyn osastolle monta kertaa silittelemään Isagerin Tweedejä. Ne olivat uskomattoman pehmoisia ja väritkin todella houkuttelevia, mutta koska minulla ei ollut harmainta hajua, mitä niistä neuloisin, saivat ne jäädä odottelemaan sopivaa projektia. Isagerien lisäksi ihastelin Titityyn osastolla kotimaisia Tukuwooleja ja erityisesti uutta Tukuwool Sockia, jota olin jo etukäteen päättänyt ostaa muutaman vyyhdin testiksi. Aurista, Ujosta ja Seljasta on tulossa mitäpäs muutakaan kuin sukat.

Viime vuonna ostin messuilta Rintalan tilan 2-säikeistä Vieno-lankaa, josta neuloin Suvi Simolan Light Trails -paidan. Olen tykännyt sekä paidasta, että langasta todella paljon, ja tänä vuonna suunnistin heidän osastolleen Suru ja Ilo -sukkalangat mielessäni. Sukkalankojen lisäksi en voinut vastustaa Alpakkaista Ajatusta, joka on suomalaisesta alpakasta ja suomenlampaan villasta koostuva höttöinen hahtuvalanka, joka on juuri sopivaa pakkaspäivien pelastaja -huiviin.

  

Pirtin Kehräämön villasilkkilanka osui silmiini ihan sattumalta ja ihastuin lankaan samantien. Mitä sitä muutakaan voi tapahtua, kun lanka on pehmeää, tweedmäistä, harmaata ja vieläpä kaiken lisäksi kotimaista. Seitsemästä vyyhdistä olisi suunnitelmissa rennonlainen villapaita.

Käsityöpuoti Silmu & Solmun osastolla olleet Nova Melinan projektipussukat olivat todella kauniita hienoine yksityiskohtineen. Harmi vaan kun niissä kaikissa oli vetoketjut. Onko kukaan muu sitä mieltä, että vetoketjut tykkäävät syödä lankaa? Ainakin minä onnistun aina jättämään jonkun lankarukan virttymään vetoketjun hampaiden väliin, ja senhän kaikki tietävät, mitä siitä seuraa. 

Sokru on pieni, yhden naisen yritys, jonka tuotevalikoimaan kuuluvat mm. kortit, julisteet ja kalenterit. Lisäksi Sokrun Outi ohjaa taide- ja kädentaitotyöpajoja ja tekee kuvituksia sekä graafista suunnittelua. Ihan hiukan hellyyttävä tuo kuvassa näkyvä koala-juliste!

Viimeiseksi esittelyvuorossa on tamperelainen Designverstas Omana, johon tutustuin ensimmäisen kerran vuosi sitten, kun olin mukana järjestämässä joulutapahtumaa Nokialle. Meidän yläkerran remontti oli tuolloin suunnitteluvaiheessa ja päätin silloin, että joku päivä siellä vielä olisi Omanan lamppu. Ja nyt siellä on. Tosin ripustus on vielä vähän vaiheessa, mutta hyvältä se näyttää jo nyt. Vaaleanpunainen johto on täydellinen jatkumo vaaleanpunaisille rappusille ja messinkinen lampunkanta on ihan muuten vaan ihana.