torstai 1. joulukuuta 2016

Suomen Kädentaidot 2016


Laskeskelin, että taisin olla Suomen Kädentaidot -messuilla yhdennentoista kerran. Ensimmäinen visiittini messuille oli vuonna 1997. Silloin matkustimme Jyväskylästä Tampereelle opiskelijaporukalla, ja tuolloin messut järjestettiin vielä Tampere-talossa. En silloin 19-vuotiaana osannut innostua näytteilleasettajista ollenkaan oikealla tavalla ja kahlasin salit läpi nopeasti. Ainoa asia, joka jäi mieleeni ekasta kerrasta oli hirveä väenpaljous ja tungos. En tainnut edes ostaa mitään.

Myöhemmin olen oppinut kiertelemään väkimäärän keskellä ihan erilaisella asenteella. On ollut hienoa tavata käsillätekijöitä livenä, ja joka vuosi näytteilleasettajien joukossa on ollut yhä enemmän tuttuja tekijöitä, joiden kanssa on vierähtänyt tovi rupatellessa.

Viimeiset kaksi kertaa olen messuillut kahtena päivänä ja samalla tavalla aion tehdä jatkossakin. Ensimmäisenä päivänä saa kierrellä ja kaarrella ihan rauhassa ja toisena päivänä voi sitten keskittyä niihin paikkoihin, jotka jäivät ensimmäisen päivän jälkeen erityisesti mieleen. Olen myös huomannut, että kun eri päivinä on liikkeellä eri seuralaisten kanssa, niin tulee väkisinkin kiinnitettyä huomiota erilaisiin asioihin.

Tänä vuonna olin liikkeellä ensimmäistä kertaa blogistina kamera kainalossa. Tosin kamera pysyi suurimman osan ajasta repussa, kun jotenkin ujostelin ottaa kuvia kaiken ihmismäärän keskellä. Kameran läsnäolo sai selvästikin aikaan pientä suorituspainetta, joka oli täysin uusi tunne messukiertelyn lomaan. En ollut suunnitellut kiertelyäni etukäteen ja näin jälkikäteen ajateltuna olisi kyllä kannattanut.

Sen verran olin kuitenkin miettinyt, että aioin käydä nuuhkimassa sekä hypistelemässä isot pinot lankaa ja etenkin kotimaisen lampaan villasta kehrättyjä ihanuuksia.








Eksyin ihan huomaamattani Titityyn osastolle monta kertaa silittelemään Isagerin Tweedejä. Ne olivat uskomattoman pehmoisia ja väritkin todella houkuttelevia, mutta koska minulla ei ollut harmainta hajua, mitä niistä neuloisin, saivat ne jäädä odottelemaan sopivaa projektia. Isagerien lisäksi ihastelin Titityyn osastolla kotimaisia Tukuwooleja ja erityisesti uutta Tukuwool Sockia, jota olin jo etukäteen päättänyt ostaa muutaman vyyhdin testiksi. Aurista, Ujosta ja Seljasta on tulossa mitäpäs muutakaan kuin sukat.









Viime vuonna ostin messuilta Rintalan tilan 2-säikeistä Vieno-lankaa, josta neuloin Suvi Simolan Light Trails -paidan. Olen tykännyt sekä paidasta, että langasta todella paljon, ja tänä vuonna suunnistin heidän osastolleen Suru ja Ilo -sukkalangat mielessäni. Sukkalankojen lisäksi en voinut vastustaa Alpakkaista Ajatusta, joka on suomalaisesta alpakasta ja suomenlampaan villasta koostuva höttöinen hahtuvalanka, joka on juuri sopivaa pakkaspäivien pelastaja -huiviin.






  
Pirtin Kehräämön villasilkkilanka osui silmiini ihan sattumalta ja ihastuin lankaan samantien. Mitä sitä muutakaan voi tapahtua, kun lanka on pehmeää, tweedmäistä, harmaata ja vieläpä kaiken lisäksi kotimaista. Seitsemästä vyyhdistä olisi suunnitelmissa rennonlainen villapaita.




Käsityöpuoti Silmu & Solmun osastolla olleet Nova Melinan projektipussukat olivat todella kauniita hienoine yksityiskohtineen. Harmi vaan kun niissä kaikissa oli vetoketjut. Onko kukaan muu sitä mieltä, että vetoketjut tykkäävät syödä lankaa? Ainakin minä onnistun aina jättämään jonkun lankarukan virttymään vetoketjun hampaiden väliin, ja senhän kaikki tietävät, mitä siitä seuraa. 





Sokru on pieni, yhden naisen yritys, jonka tuotevalikoimaan kuuluvat mm. kortit, julisteet ja kalenterit. Lisäksi Sokrun Outi ohjaa taide- ja kädentaitotyöpajoja ja tekee kuvituksia sekä graafista suunnittelua. Ihan hiukan hellyyttävä tuo kuvassa näkyvä koala-juliste!









Viimeiseksi esittelyvuorossa on tamperelainen Designverstas Omana, johon tutustuin ensimmäisen kerran vuosi sitten, kun olin mukana järjestämässä joulutapahtumaa Nokialle. Meidän yläkerran remontti oli tuolloin suunnitteluvaiheessa ja päätin silloin, että joku päivä siellä vielä olisi Omanan lamppu. Ja nyt siellä on. Tosin ripustus on vielä vähän vaiheessa, mutta hyvältä se näyttää jo nyt. Vaaleanpunainen johto on täydellinen jatkumo vaaleanpunaisille rappusille ja messinkinen lampunkanta on ihan muuten vaan ihana.







tiistai 25. lokakuuta 2016

Betua Mittens








Malli: Betua Mittens  Lanka: Rowan Felted Tweed, värit Clay, Carbon ja Watery, yhteensä 35g  Puikot: 3 mm ja 3,5 mm



Lapaset, jotka testineuloin Katrinelle, odottavat vielä samanvärisiä parejaan. Olen jo välillä miettinyt, että olisiko se kuitenkaan niin paha, jos ne olisivatkin vain eripariset. Vähän niin kuin Robinin kengät. Jos pitäisinkin aina toista kättä taskussa piilossa. 

Eriparisuus johtuu päättämättömästä päästäni. Pallottelin tummaa ja vaaleaa pohjaväriä edestakaisin ja lopulta päädyin testaamaan molempia vaihtoehtoja tarkoituksenani neuloa sille kivemman näköiselle pari. Nyt olen siinä pisteessä, että kerään intoa aloittaa pareja molemmille (eli luultavasti joudun piilottelemaan toista kättäni taskussa vielä tovin).

Kuviollisen briossineuleen neulominen tarkoittaa ohjeen tiukkaa tuijottamista sekä kerroksien kyttäämistä. Vaikka normaalisti en jaksa seurata monimutkaisia ohjeita, koukutuin lapasten ohjeeseen välittömästi. Ensimmäinen lapanen tuli peukkua vaille valmiiksi melkein yhdeltä istumalta.





lauantai 15. lokakuuta 2016

Tyyrpuuriin










 




Malli: Alicia Plummerin Starboard   Lanka: Rowan Felted Tweed, väri 152 watery, 125g   Puikot: 3 mm ja 3,5 mm


Tweed, taskut ja ainaoikeaa. Aika hyvä kombo yhteen villapaitaan. Ja minulle selvisi juuri, että tästä samasta mallista on myös aikuisten versio. Tiedätte nyt sitten, mitä odottaa lähiaikoina: lisää taskuja, ainaoikeaa ja ehkä vähän tweediä.

tiistai 6. syyskuuta 2016

Jos nyppy olisi kaunis sana.







Kuvat: Teemu Keskinen


Nyppy on vähän niin kuin näppy. Siitä tulee myös helposti mieleen nyppyinen, joka taas tuo mieleen nukkavierun ja epäsiistin villapaidan. Ei kauhean imartelevia mielikuvia. Olen kuitenkin puhunut uudesta pipostani Nyppypipona jo viikkokausia, joten asialle ei enää oikein voi mitään. Otetaan vain nypyt nyppyinä, eikä mietitä liikaa.

Jos haluat nyppyillä ja olla kova tyyppi, niin näillä ohjeilla pääset alkuun:



Nyppypipo

Lanka: Onion Knit Organic Wool + Nettles (50 g = 80 m), väri 616 , 56 g   Puikot: 4 mm ja 5 mm

Luo 4 mm pyöröpuikoille (tai sukkapuikoille) 80 silmukkaa. Yhdistä suljetuksi neuleeksi ja neulo ensimmäinen kerros nurin. Vaihda 5 mm puikkoihin.

1.-4. krs.  Neulo oikein.

5. krs.  Neulo 7 oikein. Tee nyppy: Siirrä lanka työn eteen ja neulo 3 silmukkaa nurin yhteen tiputtamatta silmukoita puikoilta, jonka jälkeen siirrä lanka työn taakse ja neulo samat 3 silmukkaa oikein yhteen tiputtamatta. Siirrä vielä lanka työn eteen ja neulo samat silmukat nurin yhteen toisen kerran. Tiputa yhteen neulotut silmukat puikolta. (Kavennettiin 3 silmukkaa ja lisättiin 3 silmukkaa. Silmukkamäärä pysyy koko ajan samana) Jatka 7 oikein, nyppy kerroksen loppuun.

6.-9. krs.  Neulo oikein.

10. krs.  Neulo 2 oikein, nyppy, 7 oikein, nyppy. Jatka 7 oikein, nyppy, kunnes jäljellä on 5 silmukkaa. Neulo viimeiset silmukat oikein.

Jatka 1.-10. kerroksia, kunnes pipo on sopivan korkea. (Mallipipossa on yhteensä 3,5 mallikertaa, korkeus n. 16 cm ennen kavennuksia. Jos haluat piposta pitemmän, neulo mallikerta, pari lisää.)

Aloita kavennukset:
1. krs.  Neulo 8 oikein, 2 oikein yhteen. Jatka kavennuksia kerroksen loppuun.
2. krs.  Neulo oikein.
3. krs.  Neulo 7 oikein, 2 oikein yhteen. Jatka kavennuksia kerroksen loppuun.
4. krs.  Neulo oikein.
Jatka kavennuksia joka toinen kerros, kunnes tulee 4 oikein, 2 oikein yhteen. Neulo tämä kavennuskerros normaalisti ja jatka sen jälkeen kavennuksia joka kerros, kunnes jäljellä on enää 4 silmukkaa.

Neulo viimeisillä neljällä silmukalla 4 kerrosta oikein (tai sopiva määrä).
Silmukoi jäljellä olevat 4 silmukkaa yhteen.
Päättele langanpäät.







keskiviikko 31. elokuuta 2016

Matkanaisen paita ja loputon harmaa lankakerä



 





 




 Malli: Molla Millsin Matkamiehen paita vajaamittaisilla ja suorilla hihoilla   Lanka: Drops Alpaca Mix   Koukku: 3,5 mm


Minulla alkaa olla sellainen tunne, että lankavarastostani tulee löytymään aina, siis ihan aina, useampi kerä harmaata Dropsin Alpacaa. En saa sitä millään loppumaan. Aina jostain ilmestyy uusi kerä, joka on jäänyt jostain yli ja jolle pitää ostaa muutama uusi kaveri uutta projektia varten. Homma kiertää kivasti kehää ja lopputuloksena olen aina muutaman korkkaamattoman kerän rikkaampi.

Tällä kertaa kävi niin, että haaveilin virkkaavani itselleni pellavaisen Matkamiehen paidan, mutta kun sain koukun käteeni, löytyi vain kolme kerää harmaata alpakkalankaa, sitä tutttua ja turvallista. Eikä lanka tietenkään riittänyt mihinkään, joten ostin sitä reilusti lisää, koska virkkaaminenhan vie reilusti lankaa. No, ei kuitenkaan niin reilusti, kun ajattelin ja ohhoh, laatikossa on taas kolme uutta kerää.

sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Vertices Unite









Kuvat: Teemu Keskinen



Malli: Stephen Westin Vestices Unite   Puikot: 3,5 mm
Langat: Louhittaren Luola Väinämöinen (keltainen) ja Tuulen Tytär (harmaa), Araucania Botany Lace (vihreä),  Skein Top Draw Sock (vaalea) ja Eden Cottage Yarns Tempo (kanerva) 



Ihan liian kauan on kulunut edellisestä postauksestani. Blogi ja neulominen ovat olleet usein mielessäni, mutta uusi työ sekä yläkerran täysremontti ovat syöneet suurimman osan tikutteluajastani. Puikkojen sijaan olen heilutellut pensseliä tai telaa, ja iltaisin työpäivän jälkeen on uni napannut mukaansa paljon aiemmin kuin ennen.

Kaiken säädön ja hässäkän keskellä sain kuitenkin valmiiksi valtavan villahuivin. Niin valtavan, että sitä voi käyttää vaikkapa matkapeittona tai viittana. En hahmottanut ohjeen kuvista huivin massiivista kokoa, mutta eipähän tarvitse ensi talvena kököttää lumisateessa kaula kylmänä.

Lankojen värit näyttivät kerällä ollessaan tosi kivoilta ja harmonisilta yhdessä, mutta valmiina neulomuksena en ole ihan vakuuttunut värivalinnoistani. Ehkä se on tuo minulle vaikea keltainen, jota huivissa on melkoisen iso osa. Nyt yritän vain elää asian (ja keltaisen) kanssa ja nappaan seuraavan huivin alun syliini.

keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Vihreä Juniper







 


Kuvat: Teemu Keskinen

 Malli: Veera Välimäen Juniper   Lanka: Isager Highland Silk, bottle green, 170g   Puikot: 3,5 mm


Päivälleen vuosi sitten kirjoitin ensimmäisestä Juniperistani. Sitä on pidetty ja pesty, siitä on tykätty hirmuisen paljon ja BC Garnin Colori on käytössä vain parantunut. Kirjoittelinkin tuon vanhan postauksen kommentteihin, että se ei varmasti jää ainoaksi Juniperikseni, eikä jäänytkään.

Uhkailin kommenteissa myös valkata paksumman langan, jotta saisin nopeammin valmista, mutta toisin kävi: valitsin entistä ohuemman langan. Ja hyvä niin. Paidasta tuli ihanan keveä ja ilmava. Tosin näin jälkikäteen ajateltuna olisin voinut ottaa puoli milliä ohuemmat puikot, mutta en tiedä olisiko se tehnyt loppujen lopuksi isoakaan eroa.

Muokkasin mallia samaan tyyliin kuin edelliselläkin kerralla. Aloitussilmukoita loin 124, jolloin pääntiestä tuli juuri sopivan kokoinen, ja hihasaumojen jälkeen tein kavennuksia joka 4. kerros loppuun asti ennen helman resoria. Musta Juniper jäi vähän helmasta naftiksi, koska lanka loppui harmillisesti kesken. Nyt ostin lankaa reilusti ja neuloin Juniper kakkosen selvästi ensimmäistä versiota pidemmäksi. Paidasta tuli täydellinen, ihanan vihreää väriä myöten!