maanantai 13. maaliskuuta 2017

Haaveilusukat








Malli: Haaveilusukat  Lanka: Tukuwool Sock (Selja, Ujo ja Auri)  Puikot: 3 mm


Kolme metsäistä vyyhtiä Tukuwool Sockia saivat minut haaveilemaan yksinkertaisista kirjoneulesukista, joissa olisi pilkkuja siellä täällä ja yksiväriset varpaankärjet. Haaveilin vähän monimutkaisemmasta graafisesta kuviosta, ohuista raidoista ja ainaoikeasta. Mutta ne pihkuran metsäiset värit olivat liian lähellä toisiaan, eivätkä meinanneet erottua toisistaan. 

Yhtenä sunnuntaina jatkoin haaveilua ja aloitin sukkien neulomisen sen seitsemännen kerran – ja siinä ne nyt ovat valmiina. Eivät ehkä ihan täydelliset vieläkään, mutta ainakin todella lämpimät, mikä on kai villasukkien varsinainen tarkoitus. Seuraavaksi haaveilujonossani on villapaita, jota en kuitenkaan aio aloittaa seitsemää kertaa alusta.

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Laiska sunnuntai






 
 
Sunnuntaifiilistelyä. Keitetään teevedet puuhellalla, rapsutetaan päiväunilla olevaa kissaa ja neulotaan vähän keskeneräistä sukkaa. Ei murehdita mistään ja tehdään kaikki verkkaisesti.
Ihana laiska sunnuntai.


tiistai 7. helmikuuta 2017

Kappa meni metsään





Kuvat ja video: Teemu Keskinen



            


Malli: Veera Välimäen Kappa   Lanka: Debbie Bliss Rialto Lace (4 kerää)  Puikot: 3 mm


Tämä huivi on minulle ristiriitainen vaatekappale. Sen neulominen oli välillä ikävän puuduttavaa, eikä lankakerät tuntuneet kuluvan loppuun ikinä. Samalla pelkän oikean neulominen oli myös jollain lailla rentouttavaa, ja omiin ajatuksiin sai uppoutua rauhassa. Huokaisin helpotuksesta, kun huivin viimeinen silmukka tuli valmiiksi, mutta olen huomannut kaipaavani muutaman kerroksen kestävää neulontahetkeä aamupalan jälkeen tai ennen töihin lähtöä. Kiinnyin ikävystyttävään ja pitkäveteiseen huivin neulomiseen yllättävän paljon.

Elämä on tällä hetkellä niin kiireistä ja hektistä, etten meinaa pysyä vauhdissa mukana. Neulomiselle ja blogin päivittämiselle ei millään meinaa löytyä sopivaa rakoa. Haaveilen aloittavani ainakin kymmenen uutta neule-/virkkausprojektia ja videoiden tekemistäkin haluaisin opiskella lisää, mutta kolme työtä ja kolmilapsisen perheen arjen pyörittäminen eivät anna armoa. Onneksi on sukat ja pipot, joita voi tehdä pienissäkin raoissa.

lauantai 14. tammikuuta 2017

Grande Favorito nurinkurin







 


Kuvat: Teemu Keskinen
 

Puikot: 3,5 mm ja 3 mm




Miten sitä joskus voikin kävellä hienon ja mahtavan asian ohi tajuamatta, mitä juuri näki? Olen varmasti törmännyt Pirtin Kehräämön villasilkkilankaan vaikka missä ja luultavasti olen jopa pyöritellyt käsissäni ohimennen. Silti olin aivan ihmeissäni, kun huomasin langan marraskuussa käsityömessuilla: miten voi olla mahdollista, että en ole sitä aiemmin ostanut? Sehän on ihan täydellistä! Ei maksa paljoa, on ihanan harmaa ja tweedmäinen, ja kaiken lisäksi siinä yhdistyvät suomalainen villa ja silkki, kaksi lemppariani. Villapaidan kiilto silmissäni kauhaisin kasan vyyhtejä mukaani ja kävelin loppuajan onnellisena ihanan pullea kassi mukanani. Taisin siinä sivussa yllyttää siskon ja ystävänkin ostamaan muutamat vyyhdit samaista lankaa.

Koska on tylsää tehdä sama asia kaksi kertaa prikulleen samalla tavalla, pyöräytin tällä kertaa Grande Favoritoni nurinkurin. Tai ihan aluksi minun piti tehdä paidan etukappale ainaoikeinneuleena, mutta koska hötkyilin alun kanssa, enkä huomannut aloittaa ainaoikeaa ajoissa, päätinkin kääntää koko paidan lopuksi. Hihat neuloin reilun mittaisisiksi, resoreihin vaihdoin ohjeesta poiketen pienemmät puikot ja loin aloitussilmukat toiseksi suurimman koon mukaan. Nyt viiletetään lämpöinen villapaita päällä kohti uutta vuotta ja uusia haasteita! Kuulemisiin!




maanantai 26. joulukuuta 2016

Keväthattaraa


 Malli: Keväthattarainen-huivi oman maun mukaan, koko n. 55 cm x 190 cm (86 s.)  Puikot: 6 mm  
Lanka: Manos del Uruguay Lace + erivärisiä ohuita silkki-mohairlankoja


Joulukuun harmaudessa ja räntäsateessa tarpominen tuntuu ihan eriltä, kun on kevään hempeää höttöä ja hattaraa kaulalla. Huivi muistuttaa ihanasti pidemmistä päivistä sekä auringon paisteesta ja se kutittelee suupielet ylöspäin joka kerta, kun sen nappaa naulakosta. Oikea synkistelynkarkoitushuivi siis.

torstai 1. joulukuuta 2016

Suomen Kädentaidot 2016


Laskeskelin, että taisin olla Suomen Kädentaidot -messuilla yhdennentoista kerran. Ensimmäinen visiittini messuille oli vuonna 1997. Silloin matkustimme Jyväskylästä Tampereelle opiskelijaporukalla, ja tuolloin messut järjestettiin vielä Tampere-talossa. En silloin 19-vuotiaana osannut innostua näytteilleasettajista ollenkaan oikealla tavalla ja kahlasin salit läpi nopeasti. Ainoa asia, joka jäi mieleeni ekasta kerrasta oli hirveä väenpaljous ja tungos. En tainnut edes ostaa mitään.

Myöhemmin olen oppinut kiertelemään väkimäärän keskellä ihan erilaisella asenteella. On ollut hienoa tavata käsillätekijöitä livenä, ja joka vuosi näytteilleasettajien joukossa on ollut yhä enemmän tuttuja tekijöitä, joiden kanssa on vierähtänyt tovi rupatellessa.

Viimeiset kaksi kertaa olen messuillut kahtena päivänä ja samalla tavalla aion tehdä jatkossakin. Ensimmäisenä päivänä saa kierrellä ja kaarrella ihan rauhassa ja toisena päivänä voi sitten keskittyä niihin paikkoihin, jotka jäivät ensimmäisen päivän jälkeen erityisesti mieleen. Olen myös huomannut, että kun eri päivinä on liikkeellä eri seuralaisten kanssa, niin tulee väkisinkin kiinnitettyä huomiota erilaisiin asioihin.

Tänä vuonna olin liikkeellä ensimmäistä kertaa blogistina kamera kainalossa. Tosin kamera pysyi suurimman osan ajasta repussa, kun jotenkin ujostelin ottaa kuvia kaiken ihmismäärän keskellä. Kameran läsnäolo sai selvästikin aikaan pientä suorituspainetta, joka oli täysin uusi tunne messukiertelyn lomaan. En ollut suunnitellut kiertelyäni etukäteen ja näin jälkikäteen ajateltuna olisi kyllä kannattanut.

Sen verran olin kuitenkin miettinyt, että aioin käydä nuuhkimassa sekä hypistelemässä isot pinot lankaa ja etenkin kotimaisen lampaan villasta kehrättyjä ihanuuksia.








Eksyin ihan huomaamattani Titityyn osastolle monta kertaa silittelemään Isagerin Tweedejä. Ne olivat uskomattoman pehmoisia ja väritkin todella houkuttelevia, mutta koska minulla ei ollut harmainta hajua, mitä niistä neuloisin, saivat ne jäädä odottelemaan sopivaa projektia. Isagerien lisäksi ihastelin Titityyn osastolla kotimaisia Tukuwooleja ja erityisesti uutta Tukuwool Sockia, jota olin jo etukäteen päättänyt ostaa muutaman vyyhdin testiksi. Aurista, Ujosta ja Seljasta on tulossa mitäpäs muutakaan kuin sukat.









Viime vuonna ostin messuilta Rintalan tilan 2-säikeistä Vieno-lankaa, josta neuloin Suvi Simolan Light Trails -paidan. Olen tykännyt sekä paidasta, että langasta todella paljon, ja tänä vuonna suunnistin heidän osastolleen Suru ja Ilo -sukkalangat mielessäni. Sukkalankojen lisäksi en voinut vastustaa Alpakkaista Ajatusta, joka on suomalaisesta alpakasta ja suomenlampaan villasta koostuva höttöinen hahtuvalanka, joka on juuri sopivaa pakkaspäivien pelastaja -huiviin.






  
Pirtin Kehräämön villasilkkilanka osui silmiini ihan sattumalta ja ihastuin lankaan samantien. Mitä sitä muutakaan voi tapahtua, kun lanka on pehmeää, tweedmäistä, harmaata ja vieläpä kaiken lisäksi kotimaista. Seitsemästä vyyhdistä olisi suunnitelmissa rennonlainen villapaita.




Käsityöpuoti Silmu & Solmun osastolla olleet Nova Melinan projektipussukat olivat todella kauniita hienoine yksityiskohtineen. Harmi vaan kun niissä kaikissa oli vetoketjut. Onko kukaan muu sitä mieltä, että vetoketjut tykkäävät syödä lankaa? Ainakin minä onnistun aina jättämään jonkun lankarukan virttymään vetoketjun hampaiden väliin, ja senhän kaikki tietävät, mitä siitä seuraa. 





Sokru on pieni, yhden naisen yritys, jonka tuotevalikoimaan kuuluvat mm. kortit, julisteet ja kalenterit. Lisäksi Sokrun Outi ohjaa taide- ja kädentaitotyöpajoja ja tekee kuvituksia sekä graafista suunnittelua. Ihan hiukan hellyyttävä tuo kuvassa näkyvä koala-juliste!









Viimeiseksi esittelyvuorossa on tamperelainen Designverstas Omana, johon tutustuin ensimmäisen kerran vuosi sitten, kun olin mukana järjestämässä joulutapahtumaa Nokialle. Meidän yläkerran remontti oli tuolloin suunnitteluvaiheessa ja päätin silloin, että joku päivä siellä vielä olisi Omanan lamppu. Ja nyt siellä on. Tosin ripustus on vielä vähän vaiheessa, mutta hyvältä se näyttää jo nyt. Vaaleanpunainen johto on täydellinen jatkumo vaaleanpunaisille rappusille ja messinkinen lampunkanta on ihan muuten vaan ihana.







tiistai 25. lokakuuta 2016

Betua Mittens








Malli: Betua Mittens  Lanka: Rowan Felted Tweed, värit Clay, Carbon ja Watery, yhteensä 35g  Puikot: 3 mm ja 3,5 mm



Lapaset, jotka testineuloin Katrinelle, odottavat vielä samanvärisiä parejaan. Olen jo välillä miettinyt, että olisiko se kuitenkaan niin paha, jos ne olisivatkin vain eripariset. Vähän niin kuin Robinin kengät. Jos pitäisinkin aina toista kättä taskussa piilossa. 

Eriparisuus johtuu päättämättömästä päästäni. Pallottelin tummaa ja vaaleaa pohjaväriä edestakaisin ja lopulta päädyin testaamaan molempia vaihtoehtoja tarkoituksenani neuloa sille kivemman näköiselle pari. Nyt olen siinä pisteessä, että kerään intoa aloittaa pareja molemmille (eli luultavasti joudun piilottelemaan toista kättäni taskussa vielä tovin).

Kuviollisen briossineuleen neulominen tarkoittaa ohjeen tiukkaa tuijottamista sekä kerroksien kyttäämistä. Vaikka normaalisti en jaksa seurata monimutkaisia ohjeita, koukutuin lapasten ohjeeseen välittömästi. Ensimmäinen lapanen tuli peukkua vaille valmiiksi melkein yhdeltä istumalta.