perjantai 29. tammikuuta 2016

Harmajainen Pariisi









 


 Malli: Isabell Kraemerin Paris toujours   Lanka: Semilla Cablé, 200 g   Puikot: 6 mm


Pitäisi muistaa tallentaa koko neulomisprosessi tarkemmin. Miten lanka keriytyy vyyhdiltä, missä kaikkialla keskeneräinen neule on kulkenut mukana ja miten lämpöinen kylpy sekä hellä pingotus tekevät pitsineulokselle ihmeitä.  Monesti pitkä, ehkä vähän kuoppainenkin prosessi on se tärkein juttu koko hommassa.

En minä tämänkään huivin kanssa muistanut tallentaa kaikkea. Eikä siihen aina ole kunnollista hetkeäkään. Mutta olen iloinen, että muistin kaivaa kameran esille edes vähän ennen huivin lopullista valmistumista. Ehkä nyt muistan aiemmin.

Mietin myös sitä, että miten liottamista ja pingoittamista on vaikea malttaa odottaa. Miksi aina pitää mennä sörkkimään vedestä nihkeää työtä liian aikasin? Miksei vain voisi odottaa yön yli? Ehkä siihen vaikuttaa omalta osaltaan myös se, että mitä innostuneempi lopputuloksesta on, sitä vaikeampi on odottaa seuraavaan aamuun. 

Ja kyllä, tämän huivin kuivumista oli todellakin vaikea odottaa. Heti ensimmäisistä silmukoista alkaen oli sellainen tunne, että tämän kanssa meni kaikki nappiin: lanka, ohje ja kaikki. Puolitoista vuotta sitten hamstraamani neljä kerää ei ihan riittänyt täyteen malliin, mutta se ei haittaa ollenkaan. Olen täydellisen tyytyväinen.


perjantai 8. tammikuuta 2016

Sukkia ja nokkosia





 






Malli: varsi Black And White Chevron Socks, loput improvisoitu  
Lanka: Onion Knit Nettle Sock Yarn   Puikot: 2,5 mm


No nyt sekin on testattu, nokkosta sisältävä sukkalanka meinaan. Fiilikset hyvät ja nyt jännityksellä odotan, miten sukat kestävät tällaisen villasukkaholistin käytössä. Yhden jutun olen jo ehtinyt huomata: suuresta nokkosmäärästä johtuen sukat eivät tunnut samalla tavalla lämpöisiltä kuin villavammat toverinsa. Toukokuussa se on varmasti ihan loistava ominaisuus, mutta näin paukkupakkasten kylmettämillä lautalattioilla ei vain tarkene (tunnustan, minulla on ollut viimeiset neljä päivää kolmet villasukat päällekäin).

En ole mikään kirjoneuleguru, joten ajattelin, että on turvallisinta aloittaa molempien sukkien neulominen yhtä aikaa. Jos vaikka jostain kumman syystä innostun neulomaan varsia oikein kunnolla, niin ei jää se toinen sukka sitten odotuttamaan itseään, kunnes kyllästyn koko sukkaan ja puran sen ja teen kuitenkin ihan perusraitasukat. Taktiikkani osoittautui toimivaksi ja sain kuin sainkin varret valmiiksi, eikä mennyt edes puolta vuotta. 

Ohjeessa loppuosa sukasta olisi pitänyt neuloa kahdessa osassa, ylä- ja alaosa erikseen, mutta se kuulosti to-del-la vaivalloiselta. Päädyin kokeilemaan jälkikäteen neulottua kantapäätä ja nyt mietinkin, miksen ole sitä koskaan aiemmin kokeillut. Melkein yhtä kiva kuin tiimalasikantapää. 

Olen nyt niin hyvässä sukkavireessä, että taidan Liinan innoittamana aloittaa seuraavaksi Amelia Putrin Farmers Socksit.

keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Persikkainen Rikke





Kuvat: Teemu Keskinen

 Malli: Rikke Hat   Lanka: Lang Yarns Novena, väri 59, vajaa 50 g   Puikot: 3 mm ja 4,5 mm


Kävimme siskon kanssa marraskuussa päiväretkellä Helsingissä, ihan vaan rennosti lankakauppoja kiertelemässä. Onnekseni siskoni on yhtälailla lankahöperö kuin minä, eikä minun tarvinnut kokea huonoa omatuntoa, vaikka lankahyllyjä tutkittiin ensin myötäpäivään ja sitten vastapäivään, ja sitten lopuksi vielä pompittiin hervottomasti sinne tänne, koska ei osattu päättää kannattaisiko ottaa pellavalankoja kesää varten vai sittenkin muhkeita villalankoja ihan just alkavaa talvea ajatellen.

Yllätin itseni valkkaamasta näinkin punaisen persikkaiset Rikke-langat ja vielä yllättyneempi olen ollut siihen, miten kovasti tonttulakkimaisesta myssystäni tykkäänkään. Ja jos Rikke-myssy ei ole vielä tuttu, suosittelen, suosittelen erittäin lämpimästi kokeilemaan (varoituksena sanottakoon, että luultavasti se ei jää yhteen myssyyn). Tämä on nyt minun kolmas Rikkeni ja paras kaikista. Luulen, että nappiin menneen värivalinnan lisäksi ohjetta puoli milliä pienemmät aloituspuikot tekivät ihmeitä.  Ja juu, onhan siellä se tupsukin, taas.